30.4 Haemme Gavinin RAAF-tukikohdan kupesta, matkaamme Nitmilukinkansallispuistoon ja vuokraamme kanootit kahdeksi paivaksi. Aamupaivallalahdemme melomaan ylos kanjoneissa kulkevaa jokea ja raahaamme kanootitkoskipatkien lapi. Mina ja Gav mennaan omaa vauhtia ja hollantilaispojat sohiimeloillaan perassa minka valokuvaamiseltaan kerkiavat. Kavelemme Gavinin kanssakanjonin reunaa pitkin takaisin katselemaan missa pojat menevat ja loydammekomean vesiputouksen ja altaan. Lyhyen pulikoinnin jalkeen jatkame etsintaa jaloydamme pojat juuttuneina yhteen koskipaikkaan. Autamme heidat eteenpain jamatka jatkuu. Seitseman tunnin urakan jalkeen leiriydymme upealla paikallahiekkarannalla.

29.4 Lahdemme liikkeelle aikaisin aamulla. Ensimmaista kertaa pojatherattavat minut, mina nukuin yon autossa ja he hostellissa. Kohteena onKatherinen kaupunki. Matkalla noin 100km ennen maaranpaata koukkaammeuimareissulle lampimiin luonnonaltaisiin. Rentouttava kylpy maistuu pitkanautossa istumisen jalkeen. Katherineen paastyamme otan yhteyden Gaviniin, jonkakanssa olemme sahkopostilla jo etukateen sopineet tapaamisen. Sovimme, ettahaemme hanet kyytin seuraavana aamuna, koska tie Tindalin RAAF (RoyalAustralian Air Force)-tukikohtaan on talla hetkelle tukossa rekan kaaduttuatielle.

28.4 Paivan maisemapaikka on muutaman tunnin ajon jalkeen Devil'sMarbles. Isoja, pyoreita graniittilohkareita paallekkain kummallisissaasennoissa. Jotenkin pysyvat viela tasapainossa. Ajourakka paattyy TennantCreekiin, jossa hollantilaiskytilainen Marvin jaa pois kyydista. Han jatkaamatkaa itarannikolle. Tennant Creekissa on paljon paikallisia ihmisia eli naitaaboriginaaleja, niinkuin oli Alice Springsissakin. Yksi hieman viiniamaistellut mutta muuten harmiton kaveri tulee juttelemaan ja neuvomaan mitenselviytya eramaassa ja mista loytaa vetta ja lahimman kylan jos on eksyksissa.

27.4 Paatamme pitaa lepopaivan ajamisesta ja ottaa rennosti.Leirintaalueen vieressa on kulttuuri- ja museokeksus ja kappailen sinnekavereiden heraamista odotellessani. Paikka ei ole viela auki mutta saanannoksen paikaliskulttuuria kun juttelen aboriginaalikaverin kanssa, joka onmaailmaa kiertanyt muusikko. On kuulemma katellyt Arnoldia ja Jack Nicholsia janahnyt Osbournen perheen. Han on karkas juttelemaan ja puoli tuntia hurahtaahanen juttujaan kuunnellessa. Juttutuokion jalkeen paivittelen paivakirjaainternetissa, luen ja kirjoittelen postikortteja. Iltapaivalla vaantaydymmekaupungille kopioimaan kuvia muistikorteilta CD:lle. Alice Springs on taynnapikkukauppoja joissa myydaan aboriginaalitaidetta ja kasitoita. Tunnin verrankierreltyani loydan etsimani ja ostan itselleni didgeridoo-soittimen. Selahetetaan kaupasta suoraan Suomeen meripostitse. En tieda kumpi on ensinSuomessa, soitin vai mina.

26.4 Herailen auringonnousuun ja keittelen kahvit ja lueskelen tunninverran ennenkuin muut osoittavat mitaan elonmerkkeja. Puolen tunnin siirtymisenjalkeen olemme Kings Canyonilla ja lahdemme kiipeamaan ylos kanjonin reunalleja sen ympari. Ulurun jalkeen sita kuvittelee ettei tama ehka ole ihan niinnayttava paikka mutta toisin kay. Upeaa hiekkaivimaisemaa ja ihmeellisiakivimuodostelmia. Ei niita sanoin osaa kuvata, mutta kuviakaan en juuri nyt saanaytille. Kings Canyonilta lahdemme ajelemaan takaisin Stuart Highwaylle jakohti Alice Springsia. Pojat unohtaa bensatankin korkin edelliselletankkauspaikalle mutta emme viitsi lahtea hakemaan sita 250km paasta. SaavummeAlice Springsiin seitseman aikaan ja kurvaamme ensimmaiseen nakemaammepullokauppaan. Lupasin aikaisemmin etta jos paasemme tanne asti, ostan meillelaatikollisen kaljaa ja nyt paasen lunastamaan lupaukseni. Ilta meneekin sittenleppoisasti kaljaa tissutellessa ja musiikkia kuunnellessa.

25.4 Aamulla on tarkoitus startata ajoissa katsomaan auringonnousua jaheraan jo puoli kuudelta. Varttia vaille kuusi olen valmis lahtoon mutta pojatlahtevat viela suihkuun ja meikkaamaan. Meinaan vahan hermostua. Paasemmepaikan paalle Ulurun toiselle puolelle kun aurinko on jo horisontinylapuolella. Istuskelen keittelemassa kahvia ja puuroa, kun hollantilaispojatnapsivat kuvia muiden turistien kanssa. Kahdeksan aikaan lahdemme kiertamaan10km lenkkia kiven ympari. Kuvaaminen on joissain paikoissa kiellettyaboriginaalien uskonnollisista syista mutta muissa paikoissa kamera kaykuumana. Kivelle kiipeaminen on sallittu omalla vastuulla muttaaboriginaaliyhteisot pyytavat turisteja jattamaan kiipeamatta. Moni kiipeaasilti, mina jatan valiin. Iltapaivalla ajelemme kohti Kings Canyonia, kolmattaisoa nahtavyytta talla alueella. Pysahdymme Kings Creekiin pariksi tunniksi kunpojat haluavat ajella monkijoilla. Mina katselen silla aikaa kamelifarminelikoita ja kenguruita. Yovymme taas levahdyspaikalla, "No Camping"-kyltinvieressa. Nukumme taivasalla taysikuun loisteessa.

24.4 Aamuvarhaisella jatkamme matkaa kohti Ayers Rockia, sita isoa kiveakeskella Australiaa. Kaymme ensi kiertelemassa Katja Tuta (Olgas) kivirykelmaa,jossa teemme parin tunnin kavelylenkin "Valley of the Winds" nimisessa solassa.Todella komea paikka, keskella tasaista eramaata nousee rykelma 100-200mkorkuisia pyoreahkoja kivia. Ennen auringonlaskua ajamme Ulurulle (Ayers Rock)maisemankatselupaikkaan seuraamaan laskevan auringon aiheuttamaan varinmuutostakuuluisassa kivessa. Keittelemme nuudeleita, juomme portviinia, kuuntelemme BobMarleyta ja raiskimme kuvia noin sadan muun turistin kanssa. Fiilis on hyva.Illalla kaymme leirintaalueen pubissa muutamalla ja kuuntelemme"outback-techoa", didgeridoo ja rytmikalikkaesitysta. Onneksi DJ ottaa hommanhaltuun puolen tunnin jalkeen ja alkaa soittaa europoppia.

23.4 Jatamme Coober Pedyn polyt taaksemme ja jatkamme pohjoiseen. Tie onhyvassa kunnossa ja liikennettakin riittaa jonkin verran, ehka noin yksi autojoka kolmas minuutti. Alkumatkasta ihmettelemme hiekkakekoja, joitaopaalinkaivajat ovat jattaneet tienvarteen sadoittain, luultavastituhansittain. Eramaamaisema vaihtuu karusta kivikosta preeriamaiseksiheinikoksi ja lopulta vehreampaan pusikkoon. Ihan hiekka-aavikkomaisemaa emmenae ollenkaan. Meita on kolme kuskia, valilla ajan ja valilla rohnotan takaosanpatjalla lukien, maisemia katsellen ja haaskalla olevia kotkia bongaten. Pimeanjo tultua pysaytan auton Mt. Ebenezer roadhouse - kapakan pihaan. Ilmainenleirintaalue, todella ystavallinen palvelu ja kylma kalja saavat meidat hyvalletuulelle pitkan ajopaivan jalkeen.

22.4 Koitan saada pojat hereille aamukuudelta mutta paasemme matkaanvasta puoli kahdeksan aikaan. Ajelemme Stuart Highwayta pitkin noin 500-600kmCoober Pedyn opaalikaivoskaupunkiin. Tien varressa nakyy paljon kuolleitakenguruita ja haaskalla on seka korppeja etta Wedge-Tailed Eagle - kotkia.Komeita lintuja. Pysahdymme ottamaan niista valokuvia. Yli 50 metriset tiejunat(Road Train) pyyhaltavat ohitse kun me korottelemme rauhallistakahdeksaakymppia moottoria saastellen.

Coober Pedyssa menemme tutustumaan opaalikaivoksiin ja maan alla elamiseen.Kaymme museossa, joka on entisessa kaivoksessa, kiviseinilla viela jalkiaopaalisuonista. Samoin museossa on aito kaivoskoti maan alle kaivettuinehuoneineen. Suurin osa Coober Pedyn asukkaista asuu maan alla.Leirintaalueellakin leiriydymme maan alle.

21.4 Etsimme aamupaivalla kirjaston ja surffaamme vahan aikaa netissa.Jesse jaa pidemaksi aikaa, hanen pitaa ilmoittautua kouluun netin kautta. Paivakuluu mekaanikoita kierrellessa, auton kohtalo on vahan epavarma mutta pariammattilaismielipiteen jalkeen Jesse ja Fred paattavat jatkaa. Moottorinkannessa on kai ipeni halkeama tai jotain ja he laittavat jaahdyttajaan ainettajonka pitaisi tukkia se. Huoltamolla tapaamme paikallisen sankarin koiransakanssa. Han tarjoaa meille ruohoa ja hollantilaispojat eivat malta kieltaytya.Paasemme liikkeelle illan jo pimetessa ja tunnin ajon jalkeen leiriydymmelevahdyspaikalle kirkkaan tahtitaivaan alle.

20.4 Auton moottori keittaa 20km jalkeen ja luulemme jo reissun loppuvanmutta paasemme jatkamaan. kaymme Flinder's Rangella 3 tunnin kavelylla.Ajelemme kenguruita vaistellen yomyohalla Port Augustaan.

19.4 Lahdemme Jessen, Fredin ja Marvinin kanssa matkaan.Mazda-pakettiautosta matkailuautoksi muokattu vehje on aika huteran oloinen.Vietamme yon leirintaalueella.

18.4 Heraan jo kuudelta ja paistelen lettuja aamupalaksi kun Benjamin jaEsther valmistautuvat lahtemaan viikon kisareissulle. Heidan lahdettyaan minajaan paivaksi koiravahdiksi ja odottelemaan postimiesta. Puoli yhdeksaltaovikello soikin ja mina kuittaan pakettini vastaanotetuksi. Huudahdan riemustaja testaan etta kamera toimii. Vihdoinkin saan taas raskittya kuvia niin paljonkuin sielu sietaa! Lahden illaksi Jo:n paikalle, jossa saan mahtavanlammasillallisen.

17.4 Nukun kello kahteen iltapaivalla. En ole nukkunut noin myohaanvarmaan kertaakan aikaisemmin talla reissulla. Syon vahan lounasta ja lahdentaas ratikalla cityyn. Kayn parissa hostellissa katsomassa joskoilmoitustauluilta loytyisi neljatta matkustajaa hollantilaispoikiencampervaniin. Ei onnista. Lahden juoksemaan takaisin Glenelgiin mutta kun osunratikkapysakille niin laiskuus yllattaa ja hyppaan sporaan. Illalla istuskelentelkkarin aaressa, FA-cupin semifinaalin jalkeen luen viela loppuun kirjanSeven Summits. Ja hups, kello onkin jo aamukaksi.

16.4 Lorvin paivan interentin aaressa ja vuokraan leffan. Illalla saanlopulta viestin hollantilaispojilta, he ehdottavat tapaamista Casinolla.Hyppaan ratikkaan ja suuntaan kohti keskustaa ja Casinoa. Vasta parin kaljan japuolentoistatunnin baarissa notkuskelun jalkeen he taas vastaavat lahettamaaniviestiin ja saamme sovittua tapaamispaikan. Poikien nimet ovat Jesse ja Frank,he ovat 18 ja 19 vuotta vanhoja (tai nuoria). He ovat maailmanymparireissulla,niinkuin aika moni reppureissaaja taalla on. Juttelemme hetken ennenkuin minunpitaa lahtea vikaan raitiotievaunuun.

En kuitenkaan ihan ehdi siihen, ratikka lahtee kun mina olen 30m paassa siita.Eikun takaisin Casinolle etsimaan Jessea ja Frankia, joilta aion pummata kyydintakaisin Glenelgiin. Tapaan heidat toisessa pubissa, josta jatkamme vielajollekin klubille joka minusta nayttaa ihan nuorisodiscolta. Pieksen heidatbiljardissa. Saan kuin saankin kyydin kotiin. He ovat menossa samaan suuntaantakaisin viinitilalle jossa he ovat poimineet viinirypaleita pari viimeviikkoa. Paasen nukkumaan viiden aikaan aamulla.

15.4 Esther suosittelee minulle kayntia Mt.Loftyn huipulla, josta onhieno maisema Adelaideen. Han on menossa kyseiseen suuntaan asioille ja antaaminulle kyydin alueelle. Kavelen nelisen kilometria luonnonpuiston reunalle jakavelyreittien alkuun. Kahvikupillisen jalkeen lahden kohti Mt.Loftya. Koskavarsinainen reitti on suljettu sateiden aiheuttamien maasortumien takia, jouduntekemaan pienen koukkauksen mutta sen jalkeen polku onkin pelkastaan minunkaytossa. Puolentoista tunnin juoksu/kavelyrupeaman jalkeen katselen komeaamaisemaa alas Adelaideen. Hyppaan bussiin joka vie kaupunkiin mutta kuski eihuoli 50 dollarin setelia eika minulla ole pienempaa rahaa. Onneksi kilttitati, jonka kanssa olen turissut pysakilla, lainaa minulle 3 dollaria ja paasenkyytiin. Kaupungissa hyppaan raitiotievaunuun ja ajelen silla Glenelgiin.

Sovin taas tapaamisen Karon ja Kimin kanssa. He pysahtyvat Adelaidessa matkallaPerthiin, jonne he ovat palauttamassa vuokramatkailuautoa. He siis ikaankuintyoskentelevat vuokrayhtiolle, eivat maksa autosta (paljoa)vuokraa vaanpalauttavat sen paikkaan, josta edelliset asiakkaat ovat sen vuokranneet.Juttelemme pari tuntia kahvikupillisen aaressa, vaihdamme matkakuulumiset japuhumme reissusuunnitelmista.

14.4 Saan vihdoin tietoa kamerasta. Canonilta kerrotaan etta se onkorjattu ja he lahettavat sen perjantaiaamuna. Kameran pitaisi olla minullamaanantaina. Helpotus, minun ei tarvitse olla Adelaidessa kauempaa ja voinsanoa hyvastit myyntimiehen uralle. Menen toimistoon ja sanon itseni irtiennenkuin ehdin edes aloittaa tyot. Firman pomomies on aika narkastynyt jakoittaa jututtaa minua takaisin mutta minun on helppo pysya paatoksessani.Tekisi mieli haistattaa paskat mutta pokka pitaa, kattelen kohteliaasti jalahden latkimaan. Palkitsen itseni kaljalla.

Katselen juna-aikatauluja kohti pohjoista ja petyn kun seuraava vuoro onsunnuntaina, ennen kuin minun kamera saapuu. Ja sita seuraava on vastaperjantaina, olen jumissa Adelaidessa viela viikon. Illalla saan tekstiviestin,hollantilaispojat joille olin aikaisemmin soittanut kyydista pohjoiseen kysyvatolenko viela kiinnostunut. He tarjoavat kyytia Darwiniin heidanmatkailuautossaan. Paivani paranee paranemistaan.

13.4 Glenelgin ja kaupungin valilla kulkeva raitiotievaunu on jostainvuosisadan puolestavalista. Se on hienosti entisoity ja kulkee moitteettomasti.Ajelen silla kaupunkiin kohti markkinointifirman koulutustilaisuutta. Kaikkityontekijat firmassa ovat backpackereita ja vain yksi heista on aussi.Koiranhommaa jota paikalliset ei suostu tekemaan. Istun nelja tuntiakoulutuksessa kolmen muun reppureissaajan kanssa. Meille kerrotaansahkomarkkinoiden vapautumisesta ja sahkon myynnin perusasiat kuten kiloWatitja hinnat. Kouluttajaneitokainen on niin ylipositiivinen etta minua puistattaa.

Muutenkin paikassa on kovin markkinointihenkinen fiilis, tyontekijoitayritetaan psyykata hyviin myyntituloksiin kaikin konstein. Minulla on vahvatunne etta tama ei ole minun juttu. Mutta koska minulla ei ole muutakaantekemista, enka halua jatkaa matkaa ennen kuin kamera tulee, paatan jaada vielaseurailemaan tilannetta.

12.4 Menen taas kiertelemaan hostellien ilmoitustauluja, talla kertaakatsellen kyytitarjontaa pohjoisen suuntaan. Soitan pariin numeroon muttatoinen ei vastaa ja toisen auto on jo taynna. Yksi tyopaikkailmoitus onotsikoitu "ILMAISTA KALJAA" ja mina lankean soittamaan. Hollantilaistytto kysyypuhelimessa omistanko kauluspaitaa. Sanon hankkivani sellaisen ja sovimmetyohaastattelun samalle paivalle parin tunnin paahan. Kayn ostamassa 15dollarin kauluspaidan. Vaihdan viela farkut jalkaan ennenkuin lahden kohtityohaastattelua. Minulla ei siis ole aavistustakaan millaisesta tyosta on kyse,muuta kuin etta puhelinmyyntia se ei ole koska minulla pitaa olla siistitvaatteet.

Firman toimistolla minulle pikku hiljaa selviaa tyon luonne. Kyseessa onovelta-ovelle myyntityo ja myytava tuote on sahko. Sahkomarkkinoidenvapautumisen takia moni sahkoalan yritys yrittaa tulla markkinoille ja tarjoaaalennuksia sahkon hintaan. Firma, jonka pesti on kyseessa on Energy Australia.Se tarjoaa asiakkaille komen vuoden diilia 6% alennuksella nykyiseen hintaan.Kiertelen nelisen tuntia ihmisten ovilla hollantilaisen Maiken jaenglantilaisen Jackin kanssa ja seuraan vieresta tyhma hymy kasvoilla kun hetekevat tyotaan.

Kahdeksan aikaan Maike ja Jack viela jatkavat kiertelya, minulle alkaariittaa. Mietin ettei minulla ole mitaan menetettavaa (paitsi ylpeyteni) jalupaan harkita tyon ottamista vastaan. Kysyn ohimenevalta lenkkeilijalta tietaGlenelgiin ja han neuvoo suunnan ratikkakiskoille. Loydan oikean ratikan jamenen yoksi Estherin paikalle.

11.4 Kiertelen backpacker-paikkojen ilmoitustauluja lukemassa. Koitanetsia jotain toita kun kameran korjaus ja odottelu nayttaa kestavan odotettuapidempaan. Olen soittanut kamerasta Canonille joka paiva, valilla saan jonkunkiinni, valilla en. Minulle on luvattu soittaa muutaman kerran takaisin muttamitaan ei ole kuulunut. Hostelleiden ilmoitustauluilla on jos jonkilaisiailmoituksia, autoja on myynnissa paljon ja halvalla, toita tarjotaan jonkinverran, kyytilaisia etsitaan ja kyyteja tarjotaan.

Soitan pariin numeroon ja kyselen rypaleenpoimintatoita. Ilman omaakulkuvalinetta toiden luo on vaikea paasta ja kausikin alkaa olla jo ohi.Sitrushedelmienpoiminta alkaisi kuun lopulla. Luovunrypaleenpoiminta-ajatuksesta. Minusta alkaa tuntua etta Jo kaipaa jo omaarauhaa ja kerron hanelle ettei toiden kanssa onnistanut ja etta muutan huomennaEstherin luokse Glenelgiin joksikin aikaa.

10.4 Olen pitkasta aikaa television aaressa kun sielta tulee ChampinsLeague - ottelu ja maalikooste. Siita innostuneena lahden ohjelman jalkeenlenkille ja kierran Adelaiden keskustan puistoalueita seuraillen. Ehdin juurikokata itselleni pastakastikkeen kun tulee akkilahto baariin. Menen Jo:ntyttaren ja hanen ystavien kanssa pubiin North-Adelaideen. Baari ja meininki onhuomattavasti parempi kuin eilisillalla. Live-bandi ja DJ vuorottelevat jahanasta loytyy Newcastle Brown Ale merkkista kaljaa. Se on mun uusi lempiolut.Muutaman tuopin jalkeen lahden syomaan ja nukkumaan.

9.4 Kulutamme pari tuntia Jo:n kanssa Adeleiden ruokatoria kierrellen.Mahtavat valikoimat ja kaikki tuotteet on laitettu viimeisen paalle esille.Tuoretta vihannesta, hedelmaa, yrttia, leipaa, juustoa, kalaa, lihaa yms. jaedullisesti. Palattuamme mina otan parin tunnin torkut. Illalla saamme kutsunJo:n pojan, Thomasin luokse barbequelle. Sielta jatkan Thomasin ja hanenystaviensa kanssa katsomaan Adeleiden yoelamaa. Keskusta on ihan taynnaihmisia, baarit tuntuvat olevan taynna mutta harvaan paikkaan on jonoja. Vastapuolenyon aikaan joihinhin suosittuihin klubeihin alkaa olla jonoa. Me kaymmeparissa pubissa, joissa on vahan liian kova meteli ja meikalaisen on hankalaosallistua keskusteluun. Irtaudun kahden aikaan ja laahustan kampillenukkumaan.

8.4 Vietan paivan Glenelgia kierrellen, lueskelen kirjaaaallonmurtajalla ja kayn Rodney Foxin hainayttelyssa. Isot leuat niillakaloilla. Autan Estheria siirtelemaan vahan tavaroita kun mattofirma tuleelaittamaan uudet kokolattiamatot. Illalla lahdemme Estherin, hanen tyttarensaja tyttaren poikakaverin kanssa Adeleiden keskustaan, jossa tapaamme Jo:n.Syomme kiinalaista ja menemme sen jalkeen pubiin, jossa Jo:n poika Thomas tekeeDJ hommia. Jaan taas Jo:n paikalle austelemaan.

7.4 Estherin koti, jossa nyt oleilen, sijaitsee Glenelg-nimisessa,trendikkaassa rantakaupunginosassa. Siella asuu myos hanen tyttarensa japoikansa, joka on rullatuolissa. Aamupaiva menee kaikessa rauhassa heraillessa,lukiessa ja kavelylla rannassa. Sitten lahdemme Estherin ja hanen poikansa,Benjaminin kanssa ajelemaan Victoria Harbouriin, josta kavelemme siltaa pitkinpaikalliseen "Seurasaareen". Taalla vain on oravien sijasta pingviineja, joitakoitamme bongata. Naemmekin muutaman piileksimassa koloissaan, pienehkoja,sinisensavyisia lintuja. Paluumatkalla ihastelemme upeaa auringonlaskua,minulle ensimmainen kerta Australiassa kun naen auringon laskevan mereen.

6.4 Herailen katsomaan Champions-liigaa televisiosta. Loppu aamupaivahujahtaa internetin aaressa, kunnes paasen liikkeelle kiertelemaan Adelaidenkeskustan turistikohteita. Kayn Australian viinikeskuksessa tutustumassaviinintekemisen saloihin ja kavelen kaupungin puiston ja joenrannan kauttaSouth-Australian kansallismuseoon. Siella on paljon aboriginaalikulttuuria,fossiileja, valaitten luurankoja ja muuta jannaa. Illalla kokkaan kalakeittoaja leivon pullaa Jo:lle ja Estherille, jonka paikalle lahden pariksi paivaksi.

5.4 Paistelen Jo:lle ja itselleni aamupalaksi lettuja, joita nautimmeJo:n itsetekeman jogurtin ja hillon kanssa. Paivaksi ajelemme Barossa-valleyhynviinitiloja katselemaan. Jacob's Creek, Wolf Blass ja Penfold's-viinit ovattalta alueelta. Syomme piknik-lounaan, kaymme viinitilalla maistelemassaviineja seka 2 tunnin vaelluksella. Illalla syomme lisaa lettuja ja nautimmepunaviinia.

4.4 Heraan Jo:n puhelinsoittoon kun juna jo rullaa Adelaiden asemalle.Han tulee minua asemalle vastaan. Minua vahan hamaa Melbournen (Victorian) jaAdelaiden (South Australia) valinen aikaero, joka onkin tunnin sijasta vainpuoli tuntia! Jo lahtee toihin, mina kappailen Adelaiden keskustassa. Illallatapaan Jo:n tyttaren ja pojan illallisen merkeissa.

3.4 Luovutan huoneen ja jatan tavarani hostellin sailytyslokeroon. Kayn1,5 tunnin lenkin, joka kestaa 2,5 tuntia Melbournen ymparistossa. JuoksentelenYarra-joen rannassa, kayn formula-radalla Albert Parkissa ja kierran keskustaa.Illalla ennen junan lahtoa ehdin viela tavata Karon (Juhanan eli PJ:n sisko) jahanen siippansa Kimin. Vaihdamme reissukuulumiset ja nautimme pari olutta.

2.4 Tarkoitus on lahtea aamulenkille Yarra-joen rantaan mutta unimaittaa paremmin, ehka huomenna. Paatan jaada samaan hostelliin seuraavaksikinyoksi ja kayn maksamassa tadille $20. Paiva menee keskustassa kappaillessa,kayn hankkimassa junapassin, $450, jolla saa matkustaa rajattomasti 6kk ajan.Ostan myos itselleni uuden pikkurepun kun edellisen vetoketjut ja saumat on johajalla. Ja kun loydan alennusmyynnista samanlaisen kellon, jonka pudotinNepean-joen pohjaan, en malta olla ostamatta sita. Siina ne reissurahat vaanhupenee. Syon kostoksi purkkiruokaa ja jatan kaymatta iltakaljoilla.

1.4 Hankkiudun kaikkien kamojeni kanssa junalla keskustaan ja etsinhostellimajoituksen. Loydan saman paikan, jossa olimme edellisella Melbournenreissulla ja menen sinne. Se on hyva, siisti ja edullinen hostelli hyvallapaikalla. Kayn laheisella marketilla ostamassa hedelmia, leipaa ja brie-juustoaja hyppaan ratikkaan. Ajelen vahan ympari kaupunkia ja syon evaitarantabulevardilla. Paivanokosten jalkeen on aika lahtea kohti Melbourne CricketGround-stadionia, jossa Carlton ja Essendon pelaavat Aussifudista. TapaanPeterin ja Stevenin portilla ja menemme seuraamaan ottelua 56 000 muun katsojankanssa. Aussifudis eroaa Rugbysta aika lailla ja on minun mielesta paljon,paljon mielenkiintoisempi peli seurata. Steven ja Peter selostavat minullesaantoja ja taktiikkaa, pelin on todella tasainen ja maaleja riittaa. Carltonvoittaa suurinpiirtein pistein 110-106. Matsin jalkeen kavelen takaisinhostellille ja kavaisen viela lahipubissa kaljalla ja kuuntelemassapuolentunnin ajan mahtavaa blues-trioa.