30.9 Tom on taas toissa ja tyopaivan jalkeen han laittaa Volvon ikkunan kuntoon. Kuskinpuolen ikkunamekanismin hammastus on kulunut niin ettei ikkuna nouse ylos asti. Tom on kaynyt viikonloppuna hakemassa romikselta uuden mekanismin ja asentaa sen varttitunnissa paikoilleen. Nyt ei sade paase sisaan eika kohina haittaa radion kuuntelua.

29.9 Toitten jalkeen mene shoppailemaan kun paastaan ajoissa eika tarvitse vieda Tomia kotiin kun han ei ole toissa. Ostan Volvo-kuskille sopivan olkihatun ja tyhjia C-kasetteja. Mukavaksi yllatyksekseni loydan Rauli Baddingin kokoelmalevyn Harrin CD-kokoelmasta. Pian alkaa ankara nauhoittaminen jonka jalkeen Volvon kasettisoitin huutaa etta: "... tahdet, tahdet, luoksenne tahtoisin pois" ja "...ruudun takaa, ruudun takaa, ruudun takaa tyttoni katsoo vain..." ja niin edelleen.

28.9 Toita 10 tuntia, illalla pari tuntia tietokoneen aaressa. Paul menee leffaan kavereittensa kanssa mutta mina jatan valiin, koska kyseessa on joku American Pie-tyyppinen amerikkalaiskomedia.

27.9 Alamme tyot viidelta. Tyopaivat alkavat olla jo rutiinia, mutta ei missan nimessa tylsaa. Tuntuu etta olen tavallaan saanut "ylennyksen" putsaushommista enemman rakennushommiin, mika tuntuu hyvalta. Enaa viitisen viikkoa jaljella tata kolmen kuukauden tyorupeamaa. Illalla kaymme Harrin ja Paulin kanssa ulkoiluttamassa koiran ja naen ensimmaisen puskapaloni! Viereisessa puistossa noin kahden kilometrin paassa on ruohikkopalo ja paloautojen sireenit ulvovat. Menemme Paulin kanssa ajelulle ja ajamme palopaikan ohi. Paikallisessa mittakaavassa pienehko palo on silti aika vaikuttava naky!

26.9 Troy asuu siis Sirpan (isan serkku) ja Maken paikalla ja Make kokkaa ammulla pekonia ja munia aamiaiseksi. Paatamme lahtea beachille Troyn ja Joannan kanssa. Ajelemme reilun tunnin Cronullaan, jossa vietamme iltapaivan loikoillen rannalla ja kaymme kahvilla. Saa on hieno, aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja lampomittari nayttaa lahes kolmeakymmenta. Merituuli vilvoittaa mukavasti, niin mukavasti ettei tee mieli menna uimaan. Illalla menen Arvon ja Lainan paikalle saunomaan, mukanani laatikollinen VB:ta.

25.9 Lauantaityot ei tunnu niin pahalta kun tietaa etta kaikki tunnit on ylityotunteja. Mutta onhan se tylsaa etta viikonloput on niin mahdottoman lyhyita. Ajelen toista suoraan Penrith Plaza - ostoskeskukseen ja ostan lisaa soittoaikaa minun kannykkaan. Pari tyopaitaa ja tyosukkia tarttuu myos mukaan. Kylmalaukkuakin katselen, en viela osta mutta kylla sellainen taytyy Volvoon hankkia.

Menen Troyn luokse Glenmore Parkiin, josta lahdemme Troyn ja Joannan kanssa junalla cityyn syomaan. Heidan piti kokata mulle mutta Troyn ystavalla on syntymapaiva ja menemme hanen juhliin. Illastamme Mexikolaisessa ravintolassa, joka on monta kertaa parempi kuin Helsingin Santa-Fe. Tunnelma on espanja/meksikolaisempi, tarjoilita juovat tequila-shotteja asiakkaiden kanssa (!) mutta hoitavat hommansa silti tyylikkaasti. Ruoka on erinomaista, mausteista muttei liian tulista. Jatkamme iltaa rockabilly-baarissa, jossa joku live-pumppu soittaa kunnon rautalankarokkia. Meluinen ja ahdas tunnelma ajaa meidat kuitenkin seuraavaan baariin. Siella tapaan pari vanhaa ukkoa Ulladullasta, he lupaavat vieda minut kalaan, jos liikun siellapain. Taxi kotiin maksaa 120AUD.

Taxikuskit Sydneyssa ovat tyhmia ja ammattitaidottomia aasialasisia (anteeksi rasistinen vivahde). Kyselin yhdelta intialaiselta mita Australiassa vaaditaan taksiluvan saamiseksi. Jonkin sortin teoriakoe ja kaupunginosien tuntemus riittaa. Yksikaan meidan kolmesta taksikuskista tuona iltana ei osoittanut lahellekaan samaa ammattitaitoa mihin Suomessa on tottunut. Eika naiden intialaisaksentille vaan voi olla nauramatta.

24.9 Kauhea vasymys aamulla. Tyopaiva menee kuitenkin joutuisasti ja lounaaksi nautitut oluet vauhdittavat iltapaivaa. Dwayne, vajaa nelikymppinen mutta kuuskymppiselta nayttava ukko kysyy mita tein Suomessa ennenkuin tulin tanne. Sanoin etta tietokonehommia ja Dwayne kysyy etta olenko mina fiksu viitaten nopeaan oppimiseeni raksahommissa. Mina sanon etta olen tarpeeksi fiksu kysymaan tarpeeksi tyhmia kysymyksia. Mika onkin totta, mina kyselen tyhmia kysymyksia ja seuraan muiden tekemisia ja opin silla lailla. Moni vakituinen ei kehtaa tai viitsi kysya ja tekee asiat silla yhdella oppimallaan tavalla ja samat virheet uudestaan ja uudestaan.

23.9 Torstai ja late-night-shopping. Paul, eras kroatialaissukuinen, juuri Euroopasta palannut Anthony ja mina mennaan cityyn ostoksille. Pojat katselevat trendikenkia, mina kyselen mutten loyda itselleni tarpeeksi pitkia farkkuja. Saastyypahan rahat.

22.9 Toissa meinasi kaysa eilen ensimmainen iso munaus. Unohdin korkit eraista putkista, jotka olisivat valun jalkeen olleet taynna betonia. Onneksi uskomattoman hyvalla tuurilla moka huomattiin eraan toisen kaverin pienta virhetta korjatessa joten mitaan mokaa ei varsinaisesti tapahtunut. Ostan toihin kuitenkin "fuck-up beers" eli "mokauskaljat", laatikollisen Tooheys Newta.

21.9 Heratys kolmelta ja tyot alkaa neljalta. Yhdeksalta kahvitauko, kahdeltatoista lounas ja puoli kolme kotiin. Olisi saanut jaada viela ylitoihin jos olisi halunnut. Mun aani on ihan kadoksissa mutta olo on muuten hyva. Iltapaiva menee leffaa katsellessa. Lupaan lahte Harrin ja Tuulan kanssa klubille. Katsotaan millainen meno siella on.

20.9 Toissa aloittaa uusi Aasialainen kaveri. Se on palkattu suunnittelemaan ja ideoimaan tuotantoa ja hankkimaan asiakkaita. Eli kayttaa vasran sijasta tietokonetta ja puhelinta. Tyot loppuu puoli nelja ja ilta kuluu tassa netin aaressa. Aamulla aloitetaan kuulemma jo neljalta, pitaa saada valmiit elementit ajoissa rakennukselle. Toivottavasti myos lopetetaan ajoissa.

19.9 Takana on aika rankka tyoviikko ja liian vahan unta ja nukun sunnuntaiaamuna 12aan asti. Pauli kysaisee aamulla haluanko lahtea joelle wakeboardimaan mutta musta ei ole lahtijaksi. Tuula laittaa hernekeittoa ja pannukakkua, todella hyvaa. Tuula laittaa muutenkin aivan mahtavaa ruokaa. Kohta lahden illaksi Arvon ja Lainan paikalle saunomaan, Pena, Tuula ja Tim ovat myos tulossa illalla. Mina olen hukannut aaneni johonkin.

Taalla ukkostaa. Tuulan sisko Leena soittaa autostaan moottoritien varresta. Han on joutunut pysayttamaan tien sivuun kun taivaalta tulee rakeita. Rakeet voivat olla taalla kuullemma nyrkinkokoisia ja osuessaan autojen kattoihin kolhivat ne klommoille.

18.9 Lauantaityot kestavat kuudesta puoli kolmeen, hyvat ylityoliksat. Barbecue-illallisen jalkeen lahdemme Paulin ja Chrishin kanssa Manleyhyn tapaamaan Paulin ruotsalaistuttavuuksia. Manley on Sydneyn rantakaupunginosa keskustasta pohjoiseen. Yoelama on vilkasta ja baareissa riittaa vakea. Otamme pari kaljaa tyttoja odotellessamme ja pari lisaa heidan kanssaan. Paul ja Chris flirttailevat ruotsi-tyttojen kanssa, mina juttelen baariin tulleen polttariporukan kanssa.

Parin tunnin jalkeen, yhdentoista aikaan siirrymme Paulin ja Chrishin kanssa Opera-baariin Sydneyn oopperatalon kupeeseen. Aivan uskomattoman hyva mesta! Baari on veden aaressa, vasemmalla Sydneyn pilvenpiirtajat, edessa Harbour Bridge ja oikealla oopperatalo. Live-brasilialaisrytmeja, rento meininki, porukkaa niin puvuissa kuin farkuissakin. Juomat ovat takalaiseen hintatasoon nahden kalliita mutta 5.50AUD per kalja ei ole paha hinta tallaisessa paikassa.

Pari viikkoa sitten kavimme viettamassa lauantai-iltaa Panthers-klubilla Penrithissa, noin 50 km lanteen Sydneyn keskustasta. Panthersin ja keskustan paikkojen eroa voisi verrata Vantaa-hotellin ja hyvan Helsinkilaisyokerhon valiseen eroon. Enka tarkoita etta toinen olisi huonompi kuin toinen, meininki on vain erilainen. Tosin viihdyin kylla paremmin keskustan baareissa.

17.9 Suurin osa porukasta lopettaa tyot puoli viidelta mutta pomo (Pekka Rahkala, nelikymppinen suomensukuinen kaveri joka ei kuitenkaan puhu sanaakaan suomea) sanoo etta saa jaada viela ylitoihin jos haluaa. Minulle kuitenkin riittaa ja lahden ajamaan kotiin.

Suihkun ja kahvikupposen jalkeen lahden Homebushiin, olympiakylaan, jossa sijaitsee mm. Sydneyn olympiastadion, uimastadion ja paljon muita vuoden 2000 olympialaisten suorituspaikkoja. Tuttuja maisemia neljan vuoden takaa. Ajan mm. ohi paikasta, jossa naimme Konosen keskeyttavan 50km kavelyssa. Vai liputettiinko se ulos, en nyt muista. Tapaan stadionin kupeessa Timin pomon, Bretin, joka pelaa futsalia Australian maajoukkueessa. Menen katsomaan heidan harjoitusmatsia, jossa pelaa siis Australian parhaimmat salifudispelaajat! Alkulammittely ei oikein vakuuta minua mutta pelin alkaessa huomaan etta kentta on taynna pelimiehia. En pysyisi vauhdissa mukana.

Matsin aikana juttelen maajoukkueen ex-kapteenin kanssa ja kuuntelen mielenkiinnolla kun han selittaa Aussien jalkapallokulttuurista. Jalkapallon sarjasysteemi on taalla aika sekava, eri liigoja on tuhottomasti ja kaudet ovat eri vuodenaikoina. Varsinainen paaliiga on juuri uudistumassa taydellisesti.Harjoituspelin jalkeen otan pari iltakuvaa Volvosta muiden limusiinien kanssa ja ajelen kotiin. M4 moottoritiella on tietulli, jonka lapi joudun ajamaan. Maksu on 2.20 henkiloautolta.

16.9 Ulkoilutan Codyn aamulla puoli viidelta, jonka jalkeen otan Tomin, Harrin Kroatialaissukuisen naapurin kyytiin ja ajelemme toihin. Pelastyn, kun Volvo alkaa nykia kesken matkan ja nilkutamme huoltoasemalle. Kyseessa on onneksi vika, jonka osaan korjata - bensa on loppu. Varoitusvalo ei toimi eika viisarikaan ollut viela ihan punaisella. Pitaa olla varovaisempi jatkossa bensan kanssa.

Ajelen toista suoraan Tuulan ja Timin paikalle, sovimme Tuulan kanssa etta syomme illallista ja he kertovat Euroopan matkastaan. Kaytamme Tuulan labradorinnoutajan, Oscarin ulkona ja odottelemme Timia toista. Lueskelen englanninkielista "Kuinka kaikki toimii"-kirjaa ja opiskelen ompelukoneen toimintaperiaatetta, se on aina vaivannut minua. Illallista syomme Thai-ravintolassa, kaikennakoista maustettua ruokaa mukanamme tuoman hyvan viinin kera. Ruokaa jaa runsaasti, joten pyydamme tahteille laatikon ja otan ne seuraavan paivan lounaaksi.

15.9 Tyopaiva kestaa taas pitkaan kuudesta puoli kuuteen. Mutta ei se mitaan, ylityoliksa kelpaa kylla. Harri tuo toimiston naiset kaymaan tehtalla paivalla ja minut otetaan mukaan lounaalle laheiseen Wallace Hotel-pubiin. Iltapaiva kuluu turkinpippureita mutustellessa, ne tekevat kauppansa tyokavereidenkin keskuudessa. Italialaiskaveri Dominiq eli Dom varsinkin ihastuu niihin. Ilta kuluu tietokoneen aaressa.

14.9 Toissa tehdaan pitkaa paivaa. Ylitoiden jalkeen olen takaisin kotona vasta kuuden aikaan. Onneksi en ole hankkinut sita salikorttia, jota aikaisemmin kavin kyselemassa. Ei toiden jalkeen kuitenkaan enaa jaksa liiemmin rehkia. Jos vaikka alkaisi kaymaan lenkilla kunhan paiva vahan pitenee eika ole niin pimeaa illalla... niin kai, telkkarin ja tietokoneen aareen sita kuitenkin jumiutuu.

13.9 "Flexi-day" eli vapaa maanantai. Ajelen Volvolla Fairfieldin juna-asemalle ja matkustan junalla keskustaan. Kayn Tasmanian ja Queenslandin turistitoimistoissa hakemassa esitteita matkasuunnitelmaa varten mutta saman infon olisi saanut netistakin. Ostan kirjakaupasta Australian kartaston ja aussislangikirjan. Kyselen myos majoitusta Uudenvuodenaatoksi hostelleista ja hotelleista. Suuri osa on jo buukattu tayteen vaikka hinnat ovat kaksinkertaisia normaalin verrattuna. Illalla Harri grillaa lihaa uudella barbequellaan.

12.9 Edellisen paivan rantasade on kaikonnut ja vuorilla on parhaimmillaan 40cm uuttalunta. Menemme Perisherin laskettelukeskukseen ja klo 10 aikaan lahdemme Paulin kaverin tyttokaverin johdolla takamaastoihin etsimaan koskematonta hankea. Saa on kuin morsian ja uutta lunta on paljon! Olisipa vain joku tellukaveri mukana niin olisi hienoa hiihdella pidempikin lenkki. Paul, Chris ja muut laskevat laudoilla eika heita vaellushommat pahemminkiinnosta. Lyhyen takamaastolenkin jalkeen palaamme rinteisiin. Hieno paiva loppuu liian aikaisin kun lahdemme ajelemaan takaisin jo puoli kolmelta.

Jos se olisi ollut minusta kiinni, olisimme olleet hisseilla heti niiden auetessa jaolisimme laskeneet koko paivan. Olisi saanut kalliille hissilipulle vahan enemmanvastinetta. Nama lumilautailijat ovat kuitenkin vahan laiskaa porukkaa ja krapulakin taitaavahan painaa.

11.9 Tuulee ja sataa vetta ja rantaa. Ajamme Thredbon hiihtokeskukseen, jossa tapaamme Paulin siskot, Tinan ja Lisan miehineen. Mina jatan hissilipun ostamatta ja muiden painuessa rinteeseen mina jaan kiertelemaan hiihtokylaa. Ostan muutaman postikortin ja menen ravintolaan kirjoittelemaan niita. Pyydan lasin punkkua, mutta ravintolassa ei tarjoilla alkoholijuomia. Sen sijaan tarjoilija kehoittaa minua kaymaan ostamassa pullon viereisesta viinakaupasta ja tuomaan sen poytaan. Kiitan vinkista ja kayn hakemassa pullon halpaa punkkua ja tarjoilija tuo minulle lasin ja avaa pullon. Hyvaa palvelua! Ostan juustokakun viinin kyytipojaksi ja alan kirjoittelemaan kortteja. Muu porukka tulee pian samaan paikkaan syomaan ja juomaan minun viinin. Leppoisa iltapaiva keskeytyy ja kortit jaavat kirjoittamatta.

Illalla menemme taas samaan ravintolaan syomaan. Hyvan ruoan ja muutaman viinipullon jalkeen olemme valmiita siirtymaan Hotel Jindabynen baariin. Siella naytetaan isolla screenilla Aston Villa - Chelsea fudismatsi ja mina olen 90 minuutin ajan epasosiaalinen. Tylsa matsi. Aika kuluu nopeasti kun on hauskaa, pilkun jalkeen tuhoamme viela sixpakin kaljaa ja jauhamme paskaa karavaanilla.

10.9 Yhdentoista tunnin younien jalkeen on mukava herata toihin. Tyot alkaa kuudelta, jatan ruokatunnin valiin ja lopetan jo 13.30. Tuula antaa minulle kamerani laturin ja akun, jotka ovat tulleet postissa tanaan, loistavaa! Mina, Paul, Chris ja Dave lahdemme ajelemaan lumelle samantien, leikin Paulin kannettavalla autossa ja juon kaljaa. Perilla kaymme taas syomassa "Mario's" -ravintolassa. Paul kavereineen syovat aina siella koska tarjoilijatytot ovat niin hyvannakoisia. Mina menen ajoissa nukkumaan, pojat jaavat viela notkumaan baariin ja katselemaan tyttoja.

9.9 Torstait on Australiassa "late night shopping" eli kaupat on auki normaalia pidempaan. Normaalisti kaupat ovat auki viiteen-kuuteen, myos viikonloppuisin. Torstaisin kaupat ovat auki yhdeksaan. Tarkoitus on kayda ostamassa uudet aurinkolasit kadonneiden tilalle (tiputin edelliset jokeen viime viikonloppuna) ja Volvo kuskille sopiva hattu. Nukahdan kuitenkin jo puoli kuudelta ja heraan vasta yhdeltatoista vaatteet yha paalla. Kayn pesemassa hampaat ja jatkan unia.

8.9 Lounastuinnilla kaydaan Paulin kanssa uudestaan rekisterointitoimistossa. Minulla on firman toimistosta faksattu lappu, jossa sanotaan etta mina asun siina ja siiona osoitteessa. Ei auta. Tarvitaan vuokrasopimus tai joku pankin lahettama lappu. Toiden jalkeen yritetaan uudestaan, talla kertaa Harrin kanssa. Vaikka lyon pytaan passin lisaksi visa-pankkikortin, ajokortin, opiskelijakortin, kansainvalisen opiskelijakortin, ei se riita todistamaan henkilollisyytta. Vasta kun annan paikallisen pankkikortin, saan henkilollisyyteni todistettua. Harri kirjoittaa ja allekrjoittaa lapun, jossa kerrotaan minun osoite. Se riittaa RTA:lle (Roads and Traffic Authority) eika Harrin tarvitse edes todistaa henkilollisyyttaan. Ihme tekopyhaa byrokratiaa. Rekisterointi maksaa viela 297 AUD. Eli kokonaishinta 1000 dollarin autolle tulikin 2161 dollaria. Mutta kylla Volvo on sen arvoinen. Saan siis auton rekisteroitya. Kayn ajelemassa Arvolla ja Lainalla kahvilla. Juttelen myos Timin kanssa heidan lomamatkasta ja Suomesta.

7.9 Jatan lounaan valiin ja teen ruokatunnin toita, jotta paasen lahtemaan toista aikaisemmin hakemaan Volvoa korjaamolta. Pakoputken takimmainen osa on uusittu ja auto katsastettu, hinta 188. Hyvaksymisen merkkina on dokumentti, jota kutsutaan "pink slip":ksi. Seuraavaksi menemme vakuutusyhtioon hakemaan pakollisen henkilovakuutuksen eli "green slip":n. Se maksaa 488. Otan myos vakuutuksen, joka kattaa toisen osapuolen vahingot, 188AUD. Silta varalta etta mina satun ajamaan mersun kylkeen. Viimeisena vaiheena on kaynti rekisterointitoimistossa. Siella taytamme kaavakkeen, jolla auto vaihdetaan minun nimiin. Homma tyssaa kuitenkin siihen, etta minulla ei ole passia mukana, eika todistusta asuinpaikasta. Rekisterointi siirtyy huomiseen.

6.9 Tyokaverit naureskelevat kun kerron etta ostin Volvon. Volvoilla on taalla maine vanhusten autona ja jos tiella liikkuu hitaita kuskeja, niista sanotaan "f***ing Volvo driver" eli "prkleen Volvo-kuski". Mutta mina olen ylpea autostani. Toitten jalkeen viemme Paulin kanssa sen katsastettavaksi. Ja voi prkl! Pakoputkesta loytyy kolikon kokoinen reika ja se pitaa vaihtaa. Myos etuoven pienesta ruostevauriosta huomautetaan vaikka se on korjattu ja maalattu! Perkele, sanon mina. Taalla autokorjaamot (jotka ovat hankkineet on lisenssin) hoitavat katsastuksen ja ne saavat tietenkin lisaa toita kun loytavat vikoja autoista. Paulin kaveri on toissa tassa kyseisessa korjaamossa mutta valitettavasti han ei katsastanut autoa vaan joku toinen kaveri. Uusi pakoputki toineen seka katsastus nostaa auton hintaa noin 150AUD.

5.9 Sunnuntaiaamu ja taas aikainen heratys. Australiassa on isainpaiva ja koko perhe lahtee barbecue-aamiaiselle laheiseen puistoon. Mukana on siis Tina ja Lisa miehineen, Pauli, Tuula, Harri ja mina. Harri kokkaa pekonia, makkaraa ja munia. Onneksi krapulasta ei ole tietoakaan ja ruoka maistuu. Aamiaisen lomassa heitellaan vahan petankkia nurmikolla.

Puoliltapaivin lahdemme porukalla retkeilytarvikealennusmyyntiin ja sen jalkeen autokaupoille Parramatta-tielle, jossa on tuhottomasti eri tasoisia autoliikkeita. Muutaman vesiperan jalkeen loydamme Toyota Camry farmarin, jota kayn koeajamassa. Auto on jostain 80-90-luvun vaihteesta ja kulkee melko hyvin. Hinta tippuu 2200:sta 1200:aan mutta kauppoja ei synny, koska lahdemme metsastamaan Volvoa. Koeajan eraassa autoliikkeessa kahta vanhaa Volvoa ja ne tuntuvat huomattavasti Toyotaa jamakammilta. 1984 vuoden Volvo 240 maksaisi 1000AUD, mutta sen kunto ei ole paras mahdollinen joten jatkamme katselemista.

Kotiin palattuamme alan taas selailla paikallista Keltaista Porssia ja loydan sieltakin muutaman kohtuuhintaisen Volvon. Lahdemme Tuulan isan paikalle isanpaivakahville ja kaymme samalla katsomassa paria autoa. Ensimmaisessa paikassa Hollantilaispariskunnalla on mynnissa vuoden -81 Volvo 244. Auto on hyvassa kunnossa lukuunottamatta pienia sivuaania moottorissa. Hinta tippuu 1350:een, jatkamme matkaa. Seuraava auto on samanlainen, valkoinen Volvo 244 vuosimallia 1980. Myyja kayttaa minut koeajolla ja auto kulkee ilman ongelmia ja on upeassa kunnossa ikaansa nahden. Venalainen kaveri heltyy tiputtamaan hinnan 1200:sta 1000:n ja kaupat on tehty. Harri katsoo etta kaikki asiakirjat ovat kunnossa ja minusta tulee Volvon omistaja.

Kaymme isapaivakahvilla Paulin papalla, joka haluaa ajelulle Volvolla. Ajamme kierroksen korttelin ympari ja mina ohjastan ylpeana uutta ajokkiani. Vahan on ikava Snoopya, minun vanhaa uskollista Volkkaria, mutta nyt on Volvoon tyytyminen. Tapahtumarikas viikonloppu paattyy rajuun ukonilmaan ja sikeaan youneen.

4.9 Lauantai ja edessa wakeboarding- ja kesakauden avaus! Pauli laittaa venetrailerin nelivedon peraan ja matkaan lahdetaan kaupan kautta. Mina kayn ostamassa laatikollisen VB:ta ja muutaman kilon jaita ja heitan ne veneen kylmalokeroon. Pauli hakee jotain ruokatarvikkeita ja kolajuomia muulle porukalle. Parin tunnin ajon jalkeen olemme Wisemans Ferry-nimisessa paikassa Hawkesbury-joella. Pauli ajaa trailerin rampille ja Malibu-merkkinen vene lasketaan veteen. Kytiin tulee viela muutama jatka ja pari neitokaista, kaikki alan harrastajia.

Neljan tunnin vesillaolon jalkeen kaikki, minut mukaanlukien, ovat vuorollaan olleet Paulin Malibun vedettavina. Muilta luonistuu temput ja hypyt, meikalainen paasee juuri ja juuri ylos laudalla. Viiden-kuuden yrityksen jalkeen osaan nousta ylos mutten viela kaantya oikeaan asentoon. Vesi on viela vilpoista ja ilman markapukua kylma paasee yllattamaan aurikoisesta ja lampimasta saasta huolimatta. Tarisen niin etta avatessani VB-pullon se kuohuu yli. Vesilla pidetyn piknikin jalkeen pesemme veneen ja lahdemme takaisin.

Illalla suuntaamme kohti Panthers-klubia, joka on Penrith Panthers-rugbyjengin kotipaikka. Neljassa kerroksessa oleva, valtavan kokoinen klubi pitaa sisallaan satoja pokeri- yms. pelikoneita, kolme eri tanssilattiaa ja useita baareja. Tulee vahan mieleen hotelli Vantaa, porukka on vaan nuorempaa. Tyokaveri tehtaalta liittyy tulee vaimoineen ja ystavineen minun ja Paulin seuraan ja aika kuluu nopsaan juodessa (vesitettya) viskikolaa, ihmisia katsellessa ja myos tanssilavan puolella. Taksi kotiin klo 3.00, noin 30km matka maksaa 60AUD.

3.9 Naapurin sedan vaimo antaa minulle ja naapurin sedalle kyydin toihin, koska Paul vie autonsa korjaamolle ja laitattaa siihen jarrun venetraileria varten. Yleensa syon edellisen paivan illallisen tahteet lounaaksi. Tanaan ei kuitenkaan ollut tahteita joten kavin hakemassa lounaan laheisesta "Skippy's" lounaskahvilasta. Aivan mahtava aussiburgeri "with the lot" eli kaikilla mausteilla maksoi 5.50 paikallista. Pihvi, pekonia, kananmunaa, punajuurta, ananasta, salaattia... ja kaikkea paljon. Siina kunnon aussiburgerin resepti.

Toiden jalkeen Paul kayttaa veneensa moottoria, jotta se on kunnossa huomiseksi suunniteltua kevatkauden aloitusta varten. Suunnitelmissa on menna paivaksi cruisailemaan veneella ja vesihiihtamaan. Perjantai-ilta kuluu internetin aaressa Tasmania-aiheisia sivuja surffaillessa ja lentoja varaillessa.

2.9 Toissa tuntuu ihmeen hiljaiselta kun porukkaa on kipeana. Mina ja makedonialaista syntyperaa oleva Tony kiinnitellaan pultteja ja hakataan vasaralla teraksista rappuelementtia kasaan. Korvissa soi kun metalli kolisee.

Illalla lahdetaan Paulin ja hanen kaverinsa (joka taas on eraan kuuluisan Australialaisen uimarin kaveri) kanssa keskustaan. Pojat menevat Imax-teatteriin katsomaan jonkin lumilautaelokuvan ennakkonaytosta. Mina kappailen Rocksin alueelle Hotel Oriental - baariin, jossa on suomalaisten asukkien ja matkaajien kuukausittainen tapaaminen. Tunnistan Marimekko-laukun ja menen soluttaudun porukkaan. Paikalla on noin 25 suomalaista tai suomensukuista. Ehdin jutella vain muutaman ihmisen kanssa ja nauttia pari Guinnes-olutta kun Pauli jo soittaa etta leffa on ohi ja aika palata kotiin.

1.9 Menen lenkille toiden jalkeen ja eksyn italialaiselle Marconi-urheiluklubille. Niilla on siella gymi, jossa kayn jututtamassa ohjaajia ja kyselemassa hintoja, 100AUD / kk. Myohemmin illalla kaydaan Paulin, Chrisin ja Adrianin kanssa katsomassa Borne Supremacy. Erittain hyva leffa, pidan kovasti. Taalla tulee katseltua aika paljon leffoja kun Tuulalla on hyva kokoelma ja naapurin tati tuo piraattikopioita ensi-iltaelokuvista.